Hevoshullu

Kerran ratsastustunnillamme ystäväni ratsasti yhdellä tallin kantavista tammoista ilman satulaa. Tuntia piti poikkeuksellisesti kyseisen ponin omistaja. Ratsastimme kaikki käyntiä, kun tämä tamma säikähti jotain rasahdusta lyhyen sivun alussa. Se lähti täyttä laukkaa toisten ponien ohi uran viertä, kaartaen kentän keskelle pitkältä sivulta – ja teki äkkipysäyksen omistajansa eteen. Ystäväni lensi ponin kaulan yli jaloilleen sen viereen. Hän piti kiinni ohjista, raippa toisessa kädessään. Siinä hän sitten seisoi opettajamme edessä kuin mikäkin hevostaituri, hämmästyneen näköisenä, muiden nauraessa koomiselle tapaukselle. Vasta jälkeenpäin hänkin tajusi, kuinka hieno alastulo oli ollut, sellaista eivät kaikki kilparatsastajatkaan osaisi tehdä, vaikka kuinka yrittäisivät – niin upea se oli.